Tapahtui tunnilla...
Filosofian professorilla oli muutamia esineitä edessään luentosalin
pöydällä. Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran lasipurkin
ja täytti sen nyrkin kokoisilla kivillä. Hän kysyi opiskelijoilta, oliko 
purkki täysi. Heidän mielestään se oli.
Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti
purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin Hän
kysyi taas, oliko purkki täysi. Nauraen opiskelijat vastasivat että kyllä se 
oli.
Sitten hän otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka
täytti pikkukivienkin välit.
"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän että tämä on teidän
elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita; perhe, elämänkumppani, terveys, 
lapset. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu katoaisi, niin elämänne
olisi silti täyttä. Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita kuten
työ, asunto, auto. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte 
hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama
pätee elämäänne, jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei
jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää huomionne asioihin, jotka ovat 
tärkeimpiä onnellisuutenne kannalta. Leiki lasten kanssa. Käy säännöllisesti
lääkärintarkastuksessa. Vie kumppani tanssimaan. Kutsu koolle Canastakerho.
Aina on aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana. 
Huolehtikaa kivistä ensin; asioista, joilla on väliä. Kaikki muu on vain
hiekkaa."
Mutta sitten ... eräs opiskelija otti purkin, joka professorin ja muiden
opiskelijoiden mielestä oli täysi. Hän kaatoi sinne pullollisen olutta, joka 
tietenkin imeytyi hiekkaan. Sitten purkki vasta oli aivan täysi. Eli tarinan
opetus on: olkoon elämäsi kuinka täynnä hyvänsä, AINA on tilaa vielä yhdelle
OLUELLE!!